Kävin Prideillä näyttämässä tissejä, kun tämä on viimeinen vuosi jona siihen on vielä mahdollisuus. Olin siis Topfreedom equality -blokissa. Heti alusta lähtien ympärillä olevat ihmiset tekivät omalla käyttäytymisellään selviksi syyt siihen, miksi koko blokki ylipäätään järjestettiin: rintojen seksualisoiminen ja niihin liittyvä shokkiarvo, sekä tietysti kehon perusteella sukupuolittaminen ovat kaikki varsin tiukassa. Heti ensimmäisten minuuttien aikana kymmenet ihmiset kerääntyivät ympärillemme kuvaamaan paljaita rintoja. Huomauttaessani eräälle toiselle osallistujalle, tarkoituksellisen kovaan ääneen, siitä miten tämä tosiaan alleviivaa asiaa varsin tehokkaasti, eräs kuvaajista ryhtyi puolustautumaan kertomalla miten "mielenkiintoisilta" näytimme. Niinpä niin - paljailla rinnoilla on poikkeusarvo, jota rintakehällä ei ole. Ne tekevät kantajastaan jotenkin erikoisen, jonkun jonka oletetaan nimenomaan haluavan näyttäytyä ja tulla nähdyksi tietyllä tavalla.

Hetken päästä joku marssin järjestäjistä tuli tervehtimään ja ilmoitti kertoneensa järjestysmiehille, että paidatta saa olla "niin kauan kuin ei ole aktia". Todellakin, paljaat rinnathan herättävät vastustamattoman tarpeen harrastaa seksiä keskellä katua, ja toisaalta seksin harrastaminen julkisella paikalla ei ilmeisesti paita päällä ole samalla tavalla mahdollista. Rintoja seksualisoidaan jatkuvasti joka paikassa niin, että niiden varsinainen tarkoitus unohtuu: monet näkevät itse asiassa rintaa imevässä tai sitä sormeilevassa pikkulapsessa jopa jotain rivoa.

Lähes kaikki rintoineen paidatta olleet saivat käsiinsä myös flaijerin, jossa mainostettiin "Naisten taidetapahtumaa". Itse ehdin jo hetken toivoa, että naiset otsikossa viittaisivat vaikka esillä oleviin taiteilijoihin, mutta ei: tarkemmasta kuvauksesta kävi ilmi, että tapahtuma on tarkoitettu "kaikenlaisille naisille". Koska jos sinulla on rinnat, olet nainen. Itseidentifikaatio ei siinä vaiheessa paljoa paina, sillä ihmisille ei yksinkertaisesti tunnu tulevan mieleen, että rinnat paljaana oleva henkilö voisi olla jotain muuta kuin nainen. Sama ajatus toistui myöhemmin saman päivän keskusteluissa; minulta esimerkiksi kysyttiin, mitä mieltä olin siitä kulkueen osasta, jossa oli niitä naisia ilman paitaa. Ilmeisesti blokkiin myös osallistuneet paidattomat, mutta rinnattomat ihmiset eivät sitten monenkaan mielessä hahmottuneet osaksi samaa tapahtumaa. Ja miksi olisivatkaan, onhan paljas rintakehä paljon tutumpi näky kuin yläosattomissa oleva "nainen".

Aikaisemmista vuosista poiketen osallistuin useampaan Pride-tapahtumaan, sillä transaiheita oli huomioitu aiempaa enemmän (tarkoittaen, että tänä vuonna jotain oli). Itse kulkueessa ja puistojuhlassa transnäkyvyyttä ei kuitenkaan ollut muualla kuin homo- ja bimiehille suunnatun seksikyselyn lomakkeessa, johon saattoi ruksia laatikon sanan "transmies" kohdalta. Näkymättömyyden lisäksi olo oli välillä aika epätoivottu. Puistossa kusilaarilla vieressä seisovat miehet tuijottivat stand-to-pee -vehjettäni ja kröhivät ja nauroivat perään, kun lähdin pois.

Juuri kun olin lähdössä, pari miestä käveli ohitse ja kysyi minulta jotain. "Hei tyttö!" huusi ensimmäinen, kirosin hiljaa ja olin lähdössä kävelemään, kun toinen pelasti tilanteen: "Ai tyttö! Hehe. Se on kyl mies."