Törmäsin taas aiheeseen, jota olen tässä muutaman vuoden aikana miettinyt useammankin kerran, nimittäin outtaamiseen. Tälle ei ole olemassa mitään kunnollista suomenkielistä termiä, joten joudun tyytymään englanninkielisestä mukailtuun. Outing tarkoittaa jonkun ihmisen omien asioiden, esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen tai transtaustan, paljastamista. Olen huomannut, että kaikkein eniten muiden ihmisten taustoista minulle puhuvat itseään tiedostavina pitävät ja/tai toiset transihmiset. Tuntuu vallitsevan jonkinlainen ajatus siitä, että koska me nyt molemmat ollaan ja tiedetään ja osataan suhtautua, niin voinpa kertoa sulle että kaverini se-ja-se koki vaikkapa hormonihoidon aloituksen tällä tavalla.

Voin kertoa oman kantani muiden asioista puhumiseen, mutta se on vain omani, ei mikään yleinen korrektiuden määritelmä eikä kaikkien, ei välttämättä edes kovien monien, tranihmisten mielipide. Minun mielestäni outtaamista on esimerkiksi se, että nimellä kerrotaan jonkun minulle tuntemattoman ihmisen prosessista tai kokemuksista. Ilmiselvää outtaamista on, kun kerrotaan että "toi on trans", mutta saman asian voi tehdä monella tapaa hienovaraisemminkin - kertoa vaikka jonkun olevan tietyllä nettifoorumilla tai vertaistukiryhmässä, jossa käyvät vain ja nimenomaan transihmiset. Erään kerran törmäsin jopa varsinaiseen ryhmäouttaamiseen, kun eräs silloinen kaverini ihasteli, miten hienot nimet "kaikilla teillä pojilla" on - ja luetteli sitten nimeltä kaikki tuntemansa transpojat.

Jos joku kertoo minulle, vaikka epäsuorastikin, jonkun kaverinsa olevan trans, siitä ei suinkaan tule minulle turvallinen ja sellainen olo, että tässäpä ollaan nyt samalla viivalla ja samaa porukkaa. Siitä tulee sellainen olo, että minullakaan ei ole mahdollisuutta päättää, mitä haluan kertoa, kenelle ja missä tilanteessa, sillä nämä samat ihmiset saattavat hyvinkin hoitaa kertomisen puolestani. Samasta syystä minulle tulee epämukava olo, kun joku kertoo vaikkapa jonkun puolituttuni leikkauksen sujumisesta; mielestäni ne asiat eivät kuulu minulle, vaikka tietäisinkin sen ihmisen olevan trans.

Usein ihmiset, joille olen huomauttanut tästä muiden asioiden kertomisesta, puolustautuvat sille että kyseiset ihmiset ovat "itsekin niin avoimia" - se ei kuitenkaan muuta tilannetta yhtään mihinkään. Saatan itsekin kertoa taustastani tai asioistani hyvin avoimesti jopa aivan äskettäin tapaamalleni ihmiselle, mutta silloin teen itse sen päätöksen. Jos kerron jotakin asiaa itsestäni, se ei tarkoita, että annan samalla ihmisille luvan kertoa sitä eteenpäin. Ja vaikka jollakin olisi eksplisiittinen lupa kertoa toisen ihmisen asioista kelle tahansa, en ymmärrä miksi se olisi tarpeellista?

Tässä vaiheessa törmätään sitten sellaiseen asiaan kuin "näkyvyyden lisääminen"; hyvä ja tärkeä asia. Omastakin mielestäni on varsin olennaista, että ihmiset tulevat tietoisiksi transihmisten olemassaolosta. MUTTA TÄHÄN EI TARVITA KENENKÄÄN TOISEN NIMIÄ. Jotkut haluavat esiintyä julkisuudessa omalla nimellään ja kasvoillaan, ja kunnioitan heidän päätöstään. Jokaisen tulisi voida itse tehdä päätös siitä, missä tilanteissa haluaa esiintyä mitenkin. Vaikka joku olisi julkisuudessa esillä nimenomaan transsukupuolisuutensa kautta, hänellä on kuitenkin oikeus tulla kohdelluksi ihmissuhteissaan ihmisenä, ei vain transihmisenä. Ihmisten esitteleminen transihmisinä, tai heistä selän takana puhuminen tyyliin "se mun senniminen tuttu, sehän on trans", on loukkaavaa ja tyhjentää ihmisen kaikista muista ominaisuuksista kuin transsukupuolisuudesta. (Tässä yhteydessä on ehkä syytä tarkentaa, että itse käsitän transsukupuolisuudella suunnilleen samaa kuin mitä englanninkielinen termi transgender tarkoittaa: jonkinlaista konventionaalisen sukupuolijaon ulkopuolella liikkumista, johon saattaa liittyä lääketieteellisiä korjaus- ja/tai hoitotoimenpiteitä tai sitten ei.)

En tietenkään ole sitä mieltä, ettei transsukupuolisuudesta tai transihmisistä saa puhua. En kuitenkaan haluaisi enää ikinä kuulla jonkun ihmisen olevan trans, jos tieto tulee keneltäkään muulta kuin häneltä itseltään. Ihmisistä, myös omista kavereistaan, tuttavistaan ja rakkaistaan, voi puhua myös mainitsematta heidän nimiään tai tuomatta muilla keinoin heidän henkilöllisyyttään esille. Arvostan niitä ihmisiä, jotka osaavat puhua toisista asiallisesti ja ilman tarvetta korostaa jotakin heidän ominaisuuttaan - tai tarvetta korostaa itseään ja omaa suvaitsevaisuuttaan ja jännittävää ystäväpiiriään pudottelemalla tuntemiensa transihmisten nimiä. Sillä sellainen olo monien kohdalla kyllä tulee.

Olen varmasti itsekin puhunut tarpeettomasti muiden asioista. Sitä suuremmalla syyllä haluaisin herättää keskustelua ja pyrkiä muuttamaan sitä kulttuuria, jossa toisten outtaaminen tai heidän yksityisasioistaan kertominen eivät herätä edes minkäänlaista kummastusta, vaan ovat ihan normaali puheenaihe.