Olen selkeyttänyt hieman ajatusta, joka minulla on niistä asioista, joita kutsutaan "biologiseksi sukupuoleksi". Aikaisemmin hahmotin asiaa omastakin mielestä epätäydellisesti, kaksinapaisen järjestelmän puitteissa, janana jonka toiseen päähän sijoittuvat "naiselliset" ja toiseen päähän "miehiset" sukupuoliominaisuudet, siis ne ruumiilliset ja biologiset piirteet, jotka on luokiteltu jompaan kumpaan, ja suurin osa ihmisyksilöistä sijoittuisi jonnekin janan keskivaiheille, harvat ääripäihin. Viime yönä tai aamulla asiaa pohtiessani tajusin kuitenkin, että kysymys on enemmänkin ominaisuuksien kasautumista tai verkostoista, eikä sukupuolta tosiaankaan voi määritellä "miehisen" ja "naisellisen" akselilla mitenkään tyhjentävästi.

Biologiassa sukupuolta määritellään monilla eri tavoilla: on kromosomien muodostama sukupuoli, jonka määritelmän kanssa tosin törmätään siihen ongelmaan, että kromosomiyhdistelmien XX ja XY lisäksi mahdollisia ovat ainakin X ja XXY. On genitaalien määrittelemä sukupuoli - tosin joskus sisäiset sukuelimet ovat ristiriidassa ulkoisten sukuelinten kanssa ja yksilöllä on esimerkiksi sekä (laskeutumattomat) kivekset että vagina, mutta ei kohtua tai munasarjoja. Joskus ulkoiset sukuelimet ovat muodoltaan sellaiset, ettei niitä voi määritellä miehisiksi tai naisellisiksi; tästä puhutaan usein silloin, kun puhutaan intersukupuolisuudesta, vaikka todellisuudessa intersukupuolisuuden muotoja on useita, eivätkä kaikki ole sukupuolijärjestelmän kannalta yhtä dramaattisia. Sukupuolta voidaan määritellä myös lisääntymiskyvyn perusteella, tosin suuri osa sellaisista intersukupuolisina syntyneistä lapsista, joilla olisi mahdollisuus tuottaa terveita siittiöitä ja saada jälkeläisiä, muokataan leikkauksilla ja hormonihoidoilla tytöiksi - koska heillä ei ole miehelle "riittävää" penistä. On myös niinkutsuttujen toissijaisten tunnusmerkkien määrittelemä sukupuoli - siis se, jonka perusteella ajattelemme, että naisilla on rinnat ja miehillä parta, ja jos naisella on parta tai miehellä rinnat, pidämme sitä epänormaalina ja jopa luonnottomana.

Aikaisempi ajatukseni on siis ollut se, että "biologinen sukupuoli" olisi ymmärrettävissä kutakuinkin näin:

feminiininen nainen--------maskuliininen nainen-------intersukupuolinen------feminiininen mies--------maskuliininen mies

feminiinisyyden tarkoittaessa tässä yhteydessä naisiin liitettyjä "sukupuoliominaisuuksia", kuten XX-kromosomeja, verrattain vähäistä karvoitusta, selkeästi erottuvia rintoja, leveää lantiota, paksu(mpa)a vartalon rasvakerrosta) kohtua, munasarjoja, vaginaa, häpyhuulia ja verrattain pientä klitorista, ja maskuliinisuuden XY-kromosomeja, selkeästi erottuvaa penistä, kiveksiä, vahv(emp)aa karvoitusta, lihaksikkuutta ja niin edelleen. Ajatuksena tässä janajaossa oli se, että kaikki ominaisuudet voidaan sijoittaa johonkin kohtaan feminiinisen ja maskuliinisen jatkumoa sen mukaan, kuinka suurella osalla miehistä ja kuinka suurella osalla naisista tätä ominaisuutta esiintyy. Tämä ajatus on kuitenkin loogisesti virheellinen sen takia, että samaan aikaan kun se pyrkii kyseenalaistamaan sukupuolijakoa, se kuitenkin olettaa että ihmiset todella voitaisiin jakaa "miehiin" ja "naisiin".

Oivallus, jonka sain, liittyy nimenomaan siihen, ettei ole olemuksellisesti olemassa mitään "sukupuolta" - on vain kokoelma ominaisuuksia ja piirteitä ja asioita, jotka kulttuurimme liittää sukupuoleen ja pyrkii niiden perusteella määrittelemään yksilön "sukupuolen". Näihin piirteisiin kuuluvat kaikki yllämainitut ja myös moni muu, ja osa näistä piirteistä jopa määrittelee sukupuolta vain joissakin tilanteissa: esimerkiksi miehen lyhyys kyseenalaistaa tämän miehuuden ennen kaikkea silloin, kun hänen rinnallaan on häntä pidempi nainen. Sukupuoli ei siis ole mikään biologinen totuus, vaan kulttuurisesti rakennettu tapa hahmottaa asioita, ja vaikka olen toistellut tätä vuosikaudet, en ole kuitenkaan ymmärtänyt oikein, mitä se tarkoittaa.

Olen Hankalan sukupuolen sivulla 91, ja jos loppukin kirja laittaa liikkeelle tämän verran ajatuksia tai edes puolet tästä, se on kuitenkin saanut minut ajattelemaan uudelleen sekä hahmottamaan omia ajatuksiani enemmän ja paremmin kuin mikään teos moneen vuoteen.