Muutama päivä sitten ymmärsin, ettei minun tarvitse pyrkiä esittämään biopoikaa. Vaikka oivallukseni liittyi lähinnä seksiin ja genitaaleihin - en minä tarvitse packeria kokeakseni itseni kokonaiseksi, eikä minun tarvitse miettiä, miten pojat harrastavat seksiä vaan voin tehdä sitä mikä tuntuu minusta hyvältä - se on vaikuttanut käyttäytymiseeni ja olemiseeni muutenkin, vapauttavasti.

Olen miettinyt sitä, mistä alussa kirjoitin tänne: miten luulen, että jossain vaiheessa ryhdyn sovittamaan itseäni muottiin, miettimään millainen pitäisi olla ja mitä tehdä jotta olisi normaali tai "oikea" poika. Juuri sitä olen tehnytkin aika paljon, varsinkin liittyen seksiin ja heilasteluun muutenkin. Hetken aikaa ajattelin että ehkä minun täytyy tehdä tätä tässä vaiheessa, ensin vakiinnuttaa paikkani poikana, jotta voisin sitten ryhtyä lähestymään sitä eri tavalla, mutta nyt mietin että miksi pitäisi? Jos en halua olla stereotyyppinen poika, enkä koe olevani, miksi minun täytyisi tekemällä tehdä itsestäni sellaista?

Tuntuu jotenkin oudolta että niin monet asiat, kaikki asiat, on luokiteltu "tyttömäisiin" ja "poikamaisiin", ja että nyt joudun miettimään suhdettani kaikkeen siihen, mitä olen aikaisemmin tehnyt. On totta että jotkin "tyttömäiset" asiat ovat olleet minulle tyttöyden performoinnin vetämistä performanssiksi, liialliseksi, parodiseksi, mutta jotkin ovat sellaisia joista itse nautin. Eikä minun tarkoitukseni ole ryhtyä rajoittamaan itseäni ja omia tekemisiäni, päinvastoin. Miksi sitten välillä tuntuu siltä, etten voi tehdä jotain jos kerran olen poika?

Tai tavallaanhan se on ihan selvää: poika on kulttuurinen lokero, asetelma, rakennelma, ja tullakseen luokitelluksi siihen täytyy olla enemmän poikamaisen kuin tyttömäisen piiriin luokiteltuja piirteitä ja ominaisuuksia (koska mikään tietty ominaisuus ei koskaan tunnu olevan ratkaiseva, oli se sitten biologinen tai sosiaalinen, olen päätynyt siihen päätelmään että kyse on ominaisuuksien lukumäärästä, johon vaikutusta on myös ominaisuuksien laadulla - esimerkiksi penis asettuu merkittävämmäksi ominaisuudeksi kuin leipomisesta pitäminen). Ja koska minulla on tiettyjä oleellisia ominaisuuksia, jotka merkitsevät minut naiseksi, kuten keho ja juridinen sukupuoli, minusta tuntuu että minun pitää tasapainottaa niitä karsimalla feminiinistä käyttäytymistä ja korostamalla maskuliinista - siitäkin huolimatta, että nuo mainitut ominaisuudet eivät oikeastaan näy muille ihmisille jokapäiväisessä kanssakäymisessä.

Mutta äh, hittoon läpimenon miettimiset ja oikeanlaisen maskuliinisuuden toteuttamiset - jos haluan olla tyttömäinen poika, jos haluan kyseenalaistaa ja murtaa sukupuolijärjestelmää, minun pitäisi muistaa etten saavuta sitä miettimällä ettei minun ehkä vähään aikaan pitäisi pukeutua vaaleanpunaiseen tai tykätä kiiltokuvista.