Minun pitäisi jotenkin käsitellä niitä ennakkoluuloja, joita tunnen transnaisia ja yleensäkin femmenaisia kohtaan - tässä heti ensimmäinen ennakkoluulo: ajatus siitä, että transnaiset ovat aina femmejä.

Tässä välissä mainitsen, etten käytä sanaa femme viittaamaan lesbokulttuurin butch/femme -jakoon, vaan tarkoitan sillä yleisesti feminiinisiä naisia. Ulkonäön femmeydellä tarkoitan esimerkiksi pitkiä hiuksia, meikkaamista, karvojen ajelua ja naisellisiin vaatteisiin pukeutumista, ja käytöksen femmeydellä mahdollisimman pienen tilan viemistä ja uhkaavana esiintymisen välttämistä esimerkiksi hihittelemällä tai omaa tietämystään ja/tai osaavuuttaan vähättelemällä.

Minun on todella vaikea hahmottaa, että joillekin ihmisille perinteinen ja jopa klisheinen feminiinisyys voi olla vapaata itseilmaisua eikä muottiin pakottautumista, sillä itse olen kokenut sen nimenomaan jälkimmäisenä, johonkin sellaisena johon minun tulisi pyrkiä, mutta johon en kuitenkaan pysty. Feministinä pidän ongelmallisena sekä sitä, että femmeyttä pakotetaan sekä sitä, että sitä halveksitaan. Minua raivostuttaa ajatus siitä, että ollakseen uskottava poliittinen toimija täytyy olla riittävän maskuliininen, ja tietysti myös siitä että naispuolisiksi määritellyille tämä toisaalla vaadittu maskuliinisuus saattaa hyvinkin kostautua "yksityiselämän" puolella, kun heitä ei nähdä riittävän feminiinisinä - pehmeinä, periksiantavina, huolehtivina, toisten tarpeet omiensa edelle laittavina, seksuaalisesti viehättävinä - jotta he kelpaisivat ystävyys- tai seurustelusuhteisiin. Kuulostan katkeralta, ja totta helvetissä olenkin, sillä olen kokenut tuoan kaiken, enkä todellakaan pidä sitä minään positiivisena todistuksena siitä, että olisin koko ajan "ollutkin oikeasti poika". Syntymäsukupuoleni vuoksi minut on sekä unohdettu ja ohitettu päätöksenteossa, että leimattu "poikkeuksellisen aggressiiviseksi", "pelottavaksi" ja vaikka miksi muuksi, kun taas vakaasti uskon, että jos olisin syntynyt pojaksi, minua olisi kuunneltu aika paljon enemmän, minulla olisi ollut mahdollisesti jonkinlainen johtaja-asema niissä piireissä, joissa olen liikkunut, ja jos minua olisi jostain dissattu niin korkeintaan varovaisesti sellaisesta itseään täynnä olevasta kusipäisyydestä, johon varmasti olisin asemani myötä sortunut enemmänkin kuin nykyään, ja ehkä jostain varattujen tyttöjen pokailusta. Tietenkään minusta ei ole hyvä asia, että biopojilla on mahdollisuus saavuttaa sosiaalista arvostusta aggressiivisella omien mielipiteiden esiintuomisella ja muiden jyräämisellä, mutta eipä ole hyvä sekään että biotytöillä ei ole mahdollisuutta saada samanlaista sosiaalista arvostusta.

Naisen menestystä arvioitaessa arvioidaan samalla menestystä naisena; onko koti hoidettu, lapset hyvinvoivia, ulkonäkö kunnossa ja mies tyytyväinen. Naisen ei ole mahdollista irrottaa tekemisiään naiseudesta, vaan on bändejä ja tyttöbändejä, kirjailijoita ja naiskirjailijoita, johtajia ja naisjohtajia, menestyjiä ja menestyneitä naisia. Naisten täytyy luovia ja tasapainotella maskuliinisuuden ja feminiinisyyden välillä - naisjohtajan täytyy olla kaunis, Lapin Kansan päätoimittajan tulee olla heterosuhteessa. Liika naisellisuus tai tyttömäisyys tekee kuitenkin epäuskottavaksi; vaaleanpunainen ei istu power dressingiin.

Naisille asetettavat kauneusihanteet taas ovat luku sinänsä: pitäisi näyttää nuorelta, hiusten tulisi olla pitkät ja hyvin hoidetut, kasvojen meikatut muttei liian meikatut, kulmakarvojen nypityt, kainalo-, sääri- ja häpykarvojen ajellut tai muuten poistetut, vartalon kiinteä, hoikka, terve ja hyväkuntoinen, ihon kimmoisa ja heleä, vaatteiden hyvin istuvat ja vartaloa sopivasti muttei liikaa esiintuovat ja niin edelleen ja niin edelleen.

Koska olen elänyt ja kasvanut kulttuurissa, jossa naisellisiksi luokiteltuja ominaisuuksia pidetään yleensä miehisiksi luokiteltuja huonompina, sorrun itsekin helposti ajattelemaan, että naisellisuutta toteuttavat eivät vain ole ajatelleet asioita, tai että he ovat helpommin manipuloitavissa, toimivat siis vähemmän järjen piirissä kuin maskuliinisuutta toteuttavat. Olen kuitenkin sitä mieltä, että todellinen valinnanvapaus edellyttäisi vapautta pakoista, siis vapautumista naisellisuuden vaatimuksista, ehkä elämistä ilman femmeilyä, ja jos vielä siltikin sen jälkeen voisi kokea femmeilyn itselleen sopivaksi ja luontevaksi, saattaisin uskoa siihen. Jostain syystä tämä määritelmä koskee kuitenkin mielessäni vain bionaisia, sillä transnaisia pidän jollain tapaa epäilyttävinä siitä huolimatta, että he eivät ole koskaan eläneet naisellisuuden vaatimusten keskellä. Ehkä epäilykseni syntyykin osittain juuri tästä: ajattelen että transnaiset katsovat naiseutta ikään kuin ulkopuolelta ja pelkistetysti, jopa fetisoiden. Jollain tavalla pystyn ymmärtämään sitä, että bionaiset valitsevat naisellisuuden toteuttamisen, tulviihan siitä heille jatkuvasti vaatimuksia joka puolelta, ja on varmasti monelle helpompaa sopeutua niihin kuin tapella vastaan aina ja kaikkialla, mutta en ymmärrä, miksi joku jolla on selvästi vaihtoehtoja, haluaisi tulla kohdelluksi naisena? Sehän tarkoittaa kulttuurissamme vähempiarvoista, hölmömpää, turhamaisempaa, helppouskoisempaa, uhrautuvampaa, huolehtivaisempaa ja toisaalta suuremman huolenpidon tarpeessa olevaa, vähävaltaisempaa... Eikä edes tarvitse sanoa keneen verrattuna, sillä sehän on itsestään selvää.

Haluaisin että kaikkia voitaisiin kohdella ensisijaisesti yksilöinä, ei miehinä tai naisina. Siksi koenkin ongelmalliseksi sen, että jos haluan irrottautua minua kahlitsevasta naisroolista, minulla ei ole oikein muuta mahdollisuutta kuin siirtyä miesrooliin, samoin kuin sen, että miesroolissa tuntuu olevan enemmän tilaa yksilöydelle.

Wikipedia muuten sanoo miehestä muun muassa seuraavaa: This article is about adult human males. For humans in general, see Human. ... However, man< is sometimes used to refer to humanity as a whole. Entäpä naisesta? Eipä paljon muuta kuin että [a] woman (irregular plural: women) is a female human. Mutta tämänhän me kaikki jo tiesimme. Mies on ihminen, ja nainen on sukupuoli.

Miten olisi mahdollista irrottautua siitä ajatuksesta, että naiselliset merkit vähentävät yksilön ihmisyyttä?