Kun koetin rakentaa itsestäni tyttöä ja tulla hyväksytyksi tyttönä, seksi ja seksuaalisuus olivat todella suuressa osassa. Nyt, jälkeenpäin, hahmotan ajatelleeni asiaa suurin piirtein niin, että onnistunut feminiinisyys rakentuu siitä, että tulee poikien/miesten haluamaksi.

Tyttönä oleminen tai tytöksi pyrkiminen on ollut minulle nimenomaan pyrkimystä vastata toisten odotuksiin, pyrkimystä rakentaa itsestäni sellainen kuin kuvittelin muiden haluavan että olisin. Olen pohtinut miellyttämisenhaluani todella pitkään, muistan kirjoittaneeni siitä ainakin jo kahdeksan vuotta sitten paljonkin, mutta vasta nyt olen alkanut tajuta sen yhteyttä sukupuoli-identiteettiini.

On ollut hämmästyttävää huomata, miten nopeasti olen kadottanut rippeetkin ennen aika pakonomaisesta tarpeestani tulla halutuksi. Aiemmin tein minusta kiinnostuneiden ihmisten kanssa jonkinlaisesta velvollisuudentunteesta ja imarreltuna paljonkin asioita, joita en mitenkään erityisesti olisi ollut kiinnostunut tekemään, mutta nyt pystyn torjumaan sellaiset ihmiset, joista en itse ole kiinnostunut. Nykyään pystyn myös hyväksymään sen, ettei joku josta itse olen kiinnostunut koe samoin minua kohtaan, kun taas aiemmin se tuntui nöyryytykseltä ja epäonnistumiselta. Ylipäätään koen itseni kokonaisemmaksi ihmiseksi, enää en tarvitse jotakuta toista tekemään minusta ehjemmän ja paremman.