Luin tässä uuden Normihomolehden eli NHL:n (jostain syystä epäilen, että nimi on keksitty vain jotta voitaisiin käyttää kyseistä lyhennettä). Olin odottanut nimen perusteella nimenomaan homolehteä, mutta julkaisussa puhuttiinkin myös sukupuolen monimuotoisuudesta - ainakin transgender-fauxqueenistä ja Prinssit-yhtyeen jäsenten sukupuolikritiikistä, tosin näitäkin asioita käsiteltiin tavoilla, jotka jättivät todella paljon toivomisen varaa ("Prinssit on yhtä kuin kolme turkulaista naista, joista ainakaan yksi ei kuitenkaan halua tulla määritellyksi sukupuolen mukaan" tai "Faux queen on nainen, joka haluaisi olla drag queen. Tämä määritelmä sopii kuitenkin vain cis-sukupuolisille naisille, koska faux dragia tekevät myös transsukupuoliset. Faux queen ei ole mies. ... [Myöhemmin haastateltu esiintyjä kertoo] "Koin identiteettini transsukupuolisena miehenä tukahduttavaksi. ... Ahdistuin siitä kapeudesta, joka tuntui sisältyvän (trans)mieheyteen").

Mitä helvettiä? Nähtävästi kirjoittajat haluavat osoittaa hallitsevansa sellaiset termit kuin 'cis-sukupuolinen', mutta ymmärrys tuntuu olevan hieman hukassa. Anna Cadia vaikuttaa jutussaan antavan ymmärtää, että haastateltu esiintyjä, joka nimittää itseään transmieheksi, onkin itse asiassa cis-sukupuolinen nainen! Tai ainakin hän on enemmän verrattavissa "oikeaan naiseen" kuin transsukupuoliset naiset, joita ei tulkintani mukaan kirjoittajan mielestä voi laskea faux queeneiksi, sillä "määritelmä sopii vain cis-sukupuolisille naisille", koska "faux queen ei ole mies" - kun taas transnainen ilmeisesti Cadian mielestä on, ja transmies taas ei. Vaikka jutun loppupuolella ilmenee, ettei haastateltu Misster Raju Rage näekään itseään yksiselitteisesti miehenä, on jutun alussa esitelty jo melkoinen kokoelma sellaisia sammakoita, joita olisi suonut kirjoittajan miettineen vähän pidempään, ja sitten vielä vähän lisää.

Cadia tuntuu myös essentialisoivan naiseutta ja feminiinisyyttä kirjoittaessaan siitä, miten "faux-hahmoissa on jotain koskettavan aitoa ja todellista", siitäkin huolimatta, että faux sanana tarkoittaa "tekaistua, virheellistä tai väärennettyä" - ilmeisesti feminiinisyys on siis naisille aidompi ja enemmän oma ilmaisutapa, kuin drag queeneille, jotka eivät miehinä voi olla aidosti feminiinisiä?

Minttu Murasen Prinssit-juttu taas toi mieleeni pari vuotta sitten kärjistetyksi tarkoittamani lausahduksen: jos jatkan niin, että koetan olla määrittelemättä sukupuoltani, olen muille vain se tyttö, joka ei määrittele sukupuoltaan. En toden totta ajatellut vielä joku päivä törmääväni artikkeliin, jossa joku tyhjentää haastateltavansa itsemäärittelyn täysin määrittelemällä hänen sukupuolensa tavalla, josta samalla kertoo hänen kieltäytyvän.

Pidemmittä jaaritteluitta sisällöstä haluaisin vielä palata julkaisun nimeen. nallem kirjoitti samasta aiheesta aiemmin Kummakerhossa, ja haluaisin itsekin jatkaa tästä. Kuten sanottua, nimen perusteella odotin nimenomaan homolehteä. Kun lehti kuitenkin sisältönsä puolesta näyttää olevan suunnattu huomattavasti laajemmalle yleisölle, on pakko kysyä, miksi juuri homo on se sana, jonka pitäisi yhdistää koko LGBTIQ-rimssun ihmiset toisiinsa? Vaikka kysymys olisikin ironiseksi tarkoitetusta kommentista homo-sanan hegemoniasta, se kuitenkin näyttäytyy lukijalle aivan saman kuvion uusintamisena. Jokaisen kai pitäisi olla vähän homo, sillä hyvät juhlat (NHL:n ykkösnumeron teema) ovat selvästi vain homojen hommaa, eivätkä "tylsien heteroiden". Normihomolehden nimi jatkaa ajatusta kaksijakoisesta, kaksinapaisesta seksuaalisuudesta: on olemassa homoja ja on olemassa heteroita, piste. Ilmeisesti ainoa, mitä voimme tässä homojen ja heteroiden kansoittamassa maailmassa tehdä, on valita puolemme - siitä huolimatta että seksuaalisuus, ja näiden seksuaali-identiteettien edellyttämä sukupuolikin, on huomattavasti monisyisempi asia kuin kaksi toisistaan täysin erillistä lokeroa.