Kävin myös plastiikkakirurgilla näyttämässä tissejä. Kirurgi oli mukava ja asiallinen, ei jäänyt käynnistä mitään valittamista. Tietoa tuli hyvin, sellaisia asioita joita en tiennyt etukäteen, ja hyvinä uutisina se, että luultavasti minut leikataan tavalla, joka jättää huomattavasti pienemmät ja huomaamattomammat arvet kuin mihin olin varautunut.

Olin ajatellut, että rintaani jäisi leveät, tai siis pitkät, arvet rintalihaksen alapuolelle, tähän tapaan









mutta kirurgi oli sitä mieltä, että minulle jäisi arvet vain nännien ympärille sekä muutaman sentin verran kummastakin nännistä sivulle päin. Vielä ei ole tietoa, kuka leikkaa ja milloin - leikkaavia lääkäreitä on kaksi, ja on luultavaa että leikkausta venytetään niin pitkälle kuin hoitotakuun puitteissa on mahdollista. Olen asennoitunut niin, että se on helmikuun lopussa, enpähän sitten odota liian pikaista aikaa.

Aikaa tuntuu kuitenkin olevan vielä niin paljon, etten oikein osaa suhtautua. Olen halunnut poistattaa rintani ainakin kymmenen vuotta, siitä lähtien kun tajusin että se on mahdollista, mutta tavallaan se on ollut minulle koko ajan vain teoreettinen mahdollisuus, ei mitään sellaista mitä olisin aktiivisesti tavoitellut tai odottanut. Ehkä olen jollain tavalla vain olettanut, että se jossain vaiheessa tulee eteen, ja niin se näyttää tulevankin.

Tänään kirjoitin kirjettä ja pohdin, missä vaiheessa leikkaus konkretisoituu minulle. Silloin, kun saan ajan? Vai silloin, kun lähden sairaalaan? Ehkä silloin, kun herään nukutuksesta, vaiko vasta silloin, kun voin lakata käyttämästä tukiliiviä, ja voin vetää paidan päälleni sovittelematta binderiä alle ja vahtimatta koko ajan sitä, pullottaako jostain kohtaa nyt väärällä tavalla? Joka tapauksessa rintakehäni on todellisuutta ensi keväällä, ennen kesää, ja siihen olen tyytyväinen.

Olen alkanut suhtautua plastiikkakirurgiaan aika eri tavalla kuin ennen. Aikaisemmin pidin kosmeettiseen - poissulkien siis esimerkiksi onnettomuuksien aiheuttamien haittojen korjaamisen - kirurgiaan turvautuvia aivopestyinä ja tahdottomina. Ja vaikka edelleenkin näen ongelmia kirurgian sukupuolittuneisuudessa ja monissa muissa asioissa, huomaan että loppujen lopuksi olen itsekin valmis aivan samaan kuin aiemmin kritisoimani ihmiset; alistamaan vartaloni leikeltäväksi vastatakseni paremmin kulttuurisia ihanteita. Voisin tietysti teoretisoida siitä, miten sukupuoleen ylipäätään sopiminen on aivan eri asia kuin kauneuden tavoittelu, mutta onko se lopulta? Tuskinpa.

No jaa. Olen liian väsynyt kirjoittaakseni kovin syvällistä tekstiä, mutta koetan kirjoittaa jatkossa enemmän. Sain muuten zineni valmiiksi, jos riittävän moni jaksaa kommentoida tähän, voin ehkä vaivautua laittamaan sen nettiin. Sitä ennen kiinnostuneet voivat lähettää postiosoitteensa osoitteeseen
do piste just piste riot at gmail piste com. Zinestä on olemassa sekä suomen- että englanninkieliset versiot, kannattaa mainita kumman haluaa. Englanninkielisiä on jäljellä printattuina kaksi, suomenkielisiä ei yhtään, mutta kyllä minä vielä joku päivä raahaudun jonnekin tulostamaan :)