TGUG- eli vapaan transryhmän tapaamisessa hämmästytti se, miten paljon tuntui olevan yhteisiä kokemuksia. Tähän asti olen pitänyt lähimpänä viiteryhmänäni tyttöjä ja tottunut siihen, että minun kokemukseni - esimerkiksi se että haluaisin eroon rinnoistani - ovat vain epänormaaleja. Ylipäätään olen tottunut olemaan aina epänormaali, ylimääräinen, kummallinen. Olen tottunut jättäytymään yhteisöissä ulkopuolelle tai ainakin ulkoreunoille, näkemään itseni jotenkin perustavanlaatuisesti erilaisena ja melkein luopunut siitä toivosta, että voisin kokea kuuluvani johonkin.

Olen miettinyt, kuinka paljon sukupuolenkorjausprosessiin lähteminen muokkaa omaa käsitystäni ja kokemustani sukupuolesta(ni). Olen pitkään ja usein sanonut, että haluaisin olla poika (ja pukeutua tytöksi!), mutta pitäisikö minun kokea itseni pojaksi? Minusta tuntuu että olen tyttö koska minua pidetään tyttönä. Alanko jossain vaiheessa kokea olevani poika? Vai että minussa on useampaa sukupuolta? Tällä hetkellä en käyttäisi itsestäni esimerkiksi nimitystä monisukupuolinen. Kuitenkin tunnen että intersukupuolisuus vastaa lähinnä omaa sukupuolen kokemustani, ja olen usein myös toivonut että paljastuisin jollain tapaa oikeasti intersukupuoliseksi. (21-hydroksylaasin puutoksen ei-klassisen muodon kuvaus sopisi: minulla oli verraten aikainen murrosikä, lievä akne, erittäin nopea pituuskasvu, olen aika karvainen - moniin poikiiinkin verrattuna - ja kuukautiskiertoni on ollut välillä todella epäsäännöllinen. Tähän tilaan kuitenkin liittyvät "kortisoliaineenvaihdunnan ongelmat", eikä minulla ole mitään hajua siitä, mitä se tarkoittaa käytännössä.)

No jaa. Tavallaan tuntuu turhalta pohtia näitä kun ei ole vielä saanut edes lähetettä, mutta pohdituttaa.