Punnitsen edelleen tulevaa taktiikkaani tutkimusten suhteen. Tällä hetkellä mietin, mitä tapahtuisi jos en tarkoituksellisesti tähtäisi mihinkään diagnoosiin, vaan kertoisin ihan suoraan ja rehellisesti, mitä ajattelen, koen ja tunnen? Luultavasti en pääsisi ainakaan julkisen puolen hoitoon. Mutta pystyisinkö avartamaan edes yhden tai muutaman ihmisen maailmankuvaa ja käsityksiä? Pystyisinkö saamaan edes jonkun kyseenalaistamaan kaksinapaisen sukupuolijärjestelmän?

Ja olisinko valmis tekemään tämän oman hoitoni kustannuksella?

Toisaalta en ole lainkaan varma siitä, olenko valmis taktikoimaan, eli käytännössä uusintamaan ja vahvistamaan sukupuolijärjestelmää saadakseni hoitoja. En halua joutua toteuttamaan sellaista maskuliinisuutta, jota itse kritisoin, enkä halua joutua puhumaan sukupuolista tavalla, joka on täysin vastoin omaa käsitystäni.

Tänään kävin tatuoittamassa itseeni muistutuksen, etten unohtaisi miten monella tavalla elämä tyttönä on vaikeampaa ja rajoitetumpaa kuin elämä poikana.