Ruumiin kulttuuri

Olen miettinyt transjuttuja viime aikoina paljon oman ruumiin hyväksymisen kautta. On tietysti aika iso kysymys, onko pakko muokata omaa ruumistaan tullakseen hyväksytyksi ja kohdelluksi ja kohdatuksi sellaisena, kuin haluaa? Kuinka suuri osa esimerkiksi rintojani kohtaan kokemastani vierauden ja outouden tunteesta johtuu jotenkin minusta ja kuinka suuri osa yhteiskunnallisista ja kulttuurisista merkityksistä, joita rintoihin liitetään, ja ovatko nämä kaksi lopulta edes erotettavissa toisistaan?

Varsinkin tyttöinä kasvatetut ihmiset opetetaan ja oppivat hahmottamaan omaa vartaloaan pääasiassa ulkoapäin, muiden katseiden kautta. Vaikka puhutaankin omaa itseä varten kaunistautumisesta ja laittautumisesta (ja usein nämäkin toimenpiteet ovat ainakin joiltain osin kivuliaita tai vähintään epämukavia), niin olisiko sitä itse saatua mielihyvää todella olemassa ilman tietoisuutta siitä, että on saattanut itsensä hieman lähemmäs kulttuurisia ihanteita ja sitä kautta muiden hyväksyviä katseita, todellisia tai kuviteltuja?

Monet ruumiilliset nautinnot, kuten hyvin syöminen, raittiin ilman hengittäminen tai vaikka juokseminen on niputettu Itsestään Huolehtimisen alle, ja siten välineellistetty ulkonäön ylläpitämiseen. Seksiä pitäisi harrastaa parisuhteen takia eikä siksi että seksi on kivaa ja tuntuu hyvältä. Ylipäätään ruumiillinenkin hyvänolontunne saavutetaan useammin siitä, että kokee onnistuneensa katseen tai halun kohteena, kuin siitä mitä itse asiassa ruumiillaan tekee.

Sukupuoli ei ole kovin yksiselitteinen asia; se paikallistetaan milloin biologiseen ruumiiseen, milloin johonkin syvempään olemukseen tai sieluun, milloin kokemukseen. Meidän kulttuurissamme biologinen ruumis on määräävin asia - sen perusteella määritellään syntyvän lapsen sukupuoli, ja siihen perustuu ylipäätään ajatus siitä, että syntyvän lapsen sukupuolen VOI määritellä. Kuitenkin kokemus - jota taas saatetaan varsinkin henkilökohtaisella tasolla perustella esimerkiksi sielulla - saattaa joissain tapauksissa ajaa biologisen ruumiin edelle. Tällainen tapaus on esimerkiksi transsukupuolisuus. Mutta koska kokemus ei riitä sukupuolen varsinaiseksi tunnistamiseksi, täytyy biologista ruumista mahdollisuuksien mukaan muokata. Oma tulkintani on, että tämä muokkaus tehdään jotta muut ihmiset tunnistaisivat ja tunnustaisivat henkilön sukupuolen toivotulla tavalla, ja sitä kautta myös henkilö itse kokee olonsa ruumiissaan paremmaksi - päästyään siis eroon niistä piirteistä, jotka symboloivat väärää sukupuolta.

Tavallaan olen sitä mieltä, että olemme niin pitkälti kulttuurisia olentoja ettei ruumista tietyssä mielessä ole edes olemassa muuten kuin kulttuuristen, kielellisten, merkitysten kautta. Kaikkeen ruumiilliseen tekemiseen sisältyy valtava määrä erilaisia merkityksiä ja arvotuksia ja sääntöjä, myös sellaisiin perustoimiin kuin syömiseen, nukkumiseen tai ulostamiseen, seksistä puhumattakaan. Olemme ruumiillisia olentoja nimenomaan suhteessa muihin, silloinkin kun muita ihmisiä ei edes ole paikalla muistamme tietyt säännöt ja tavat ja ne vaikuttavat siihen, mitä ruumiillamme teemme. Ei kai siis mikään ihme, että on todella vaikea erottaa tekeekö jotain ruumiillaan tai ruumiilleen itsensä vai muiden vuoksi.

Eikä minulla mitään vastausta ole kysymyksiini, kunhan pyörittelen ajatuksia.