Sain tänään ilmoituksen lähetteen saapumisesta. Vihdoin jokin konkreettinen askel, viime aikoina olen tuskaillut sitä, miten älyttömän pitkä aika menee kaikkeen, varmaan kuukausia ensimmäiseen tutkimuskäyntiin ja siitä puolisen vuotta eteenpäin ennen kuin saan aloittaa hoidot, jos nyt saan, toivottavasti.

Välillä tuntuu jotenkin vaikealta ajatus siitä, että loppujen lopuksi menen aika helposti suht stereotyyppiseen poikarooliin kaikenmaailman kilpailunhaluineni ja herrasmiehenelkeineni, minä joka puolet elämästäni olen miettinyt sukupuolia ja sukupuolirooleja ja sitä että kyllä tyttöjenkin pitäisi saada tehdä niitä juttuja joita vain pojat saavat (ja tietysti poikienkin niitä joita vain tytöt saavat). Välillä taas tuskastun kaikkeen pohtimiseen ja analysointiin, eikö se nyt ole se ja sama mistä johtuu mikäkin, onko se kiinni biologiasta vai sukupuolirooleista vai mistä tahansa, että koen oloni paremmaksi jos ajattelen että olen poika. Tällä hetkellä sellainen epämääräinen sukupuolten välillä oleminen tuntuu lähinnä selviytymiskeinolta, jota käytin jossain vaiheessa kun tiesin etten halua olla tyttönä mutta prosessiin lähtö tuntui minusta liian isolta jutulta. Vaikka totta kai joudun elämään tietyssä mielessä välimaastossa joka tapauksessa, sillä fyysisesti en tule varmaankaan koskaan pääsemään siihen mihin haluaisin, mutta normaalielämässä, vaatteet päällä, haluaisin tulla kuitenkin tulkituksi pojaksi.

Väsyttää enkä jaksa kirjoittaa kunnolla.